Seksuaalinen halu – miksi se muuttuu ja mistä oma halu löytyy?
Seksuaalista halua tulee helposti ajatelleeksi asiana, jota joko on tai ei ole. Varsinkin silloin, kun halua on vähemmän kuin ennen, mieleen voi tulla ajatus, että jotain on pielessä tai asialle pitäisi tehdä jotain. Mutta kuinka paljon seksiä oikeastaan pitäisi haluta? Ja mistä edes tietää, onko oma halu vähentynyt vai onko se vain muuttanut muotoaan?
Ehkä olennaisempaa on miettiä, miltä oma halu tällä hetkellä tuntuu. Kaipaanko sitä enemmän? Olenko oikeastaan ihan tyytyväinen näin? Onko halu edelleen olemassa, mutta se ei herää samalla tavalla tai samoissa tilanteissa kuin ennen? Näillä kysymyksillä on aika paljon merkitystä, koska vähäinen halu ei automaattisesti tarkoita haluttomuutta, joka pitäisi jotenkin korjata.
Seksuaalinen halu ei myöskään tarkoita pelkästään sitä hetkeä, jolloin tekee mieli seksiä. Siihen vaikuttavat oma olo, kuormitus, elämäntilanne, ihmissuhteet, suhde omaan kehoon ja se, millaiseksi seksi on omassa elämässä muodostunut. Jos seksi tuntuu esimerkiksi velvollisuudelta tai siihen liittyy paine onnistua, halu voi käyttäytyä aivan eri tavalla kuin silloin, kun tilanteessa on tilaa uteliaisuudelle ja omalle nautinnolle.
Siksi en lähtisi ensimmäisenä etsimään keinoja halun lisäämiseen. Ensin voi olla paljon hyödyllisempää pysähtyä miettimään, mitä omalle halulle juuri nyt kuuluu ja kaipaako siihen itse edes muutosta.
Sisällysluettelo
Seksuaalinen halu ei ole vakio
Omaa halua on hirveän helppo alkaa vertailla. Haluanko seksiä yhtä usein kuin ennen? Useammin vai harvemmin kuin kumppanini? Pitäisikö minun ajatella seksiä enemmän? Vertailukohtia löytyy helposti, vaikka oikeastaan paljon kiinnostavampi kysymys olisi se, olenko minä itse tyytyväinen siihen, millainen suhde minulla on seksiin ja omaan haluuni juuri nyt.
En oikein usko ajatukseen, että meillä jokaisella olisi jokin oma pysyvä seksihalun taso, joka pitäisi vain saada kaivettua esiin. Elämä muuttuu ja me muutumme sen mukana. Välillä seksille ja omalle nautinnolle on enemmän tilaa, välillä ajatukset ovat aivan muualla. Joskus muutoksen huomaa vasta jälkeenpäin, kun tajuaa, ettei seksi ole käynyt mielessä pitkään aikaan tai että sitä onkin alkanut kaivata enemmän kuin ennen.
Siksi pelkkä seksin määrä ei minusta kerro kovin paljon. Jos seksiä tekee mieli harvoin eikä asia itseä vaivaa, miksi siitä pitäisi tehdä ongelma? Jos taas huomaa kaipaavansa omaa aikaisempaa haluaan tai muutos tuntuu vieraalta, silloin sen äärelle kannattaa pysähtyä. Ei siksi, että halu pitäisi saada mahdollisimman nopeasti takaisin, vaan jotta voisi ymmärtää, mitä omassa elämässä ja omassa kehossa tapahtuu.
Siinä voi aloittaa ihan arkisista havainnoista. Milloin huomaan haluavani? Onko halulle enemmän tilaa silloin, kun olen saanut levätä tai kun saan olla rauhassa ilman kiirettä? Herättääkö läheisyys halua, vaikka sitä ei olisi ollut valmiiksi? Entä mitä tapahtuu silloin, kun seksi alkaa tuntua odotukselta tai asialta, jonka pitäisi tapahtua? Omasta halusta voi löytyä aika paljon tietoa, kun sitä alkaa tarkkailla ilman tavoitetta muuttaa sitä heti.
Mistä seksuaalinen halu syntyy?
Minusta halussa on kiehtovaa se, ettei sitä voi noin vain käskeä paikalle. Vaikka tietäisi pitävänsä seksistä, pitäisi kumppaniaan viehättävänä tai muistaisi hyvin, kuinka hyvältä jokin asia tuntuu, se ei tarkoita, että sitä tekisi mieli juuri nyt. Haluun vaikuttaa se, mitä kehossa ja mielessä tapahtuu, mutta myös se, millainen tilanne ympärillä on.
Jos olo on turvallinen, levollinen ja vastaanottavainen, halulle voi olla enemmän tilaa. Toisena päivänä pää voi olla niin täynnä työasioita, arjen pyörittämistä tai jotain ihmissuhteeseen liittyvää, ettei seksille yksinkertaisesti tunnu jäävän siellä tilaa. Joskus taas pieni kosketus, oma ajatus, muisto tai fantasia voi saada huomion kääntymään seksiin ilman, että sitä oli hetkeä aikaisemmin edes ajatellut.
Halu ja kiihottuminen menevät helposti puheessa sekaisin, vaikka ne eivät tarkoita aivan samaa asiaa. Seksuaalinen halu liittyy siihen, että jokin seksuaalinen asia kiinnostaa tai vetää puoleensa. Kiihottuminen puolestaan voi näkyä kehon ja mielen reaktioina, eikä kehon reaktio aina kerro suoraan siitä, mitä ihminen itse haluaa tehdä. Siksi esimerkiksi kostuminen tai erektio ei yksin tarkoita halua tai suostumusta seksiin.
Ehkä juuri siksi oma halu voi välillä tuntua vaikealta hahmottaa. Se ei aina ala selkeästä ajatuksesta, että nyt haluan seksiä. Joskus kiinnostus herää vähitellen vasta tilanteessa, jossa jokin tuntuu hyvältä ja tekee mieli jatkaa. Tätä eroa on helpompi ymmärtää, kun erottaa toisistaan spontaanin ja responsiivisen halun.
Spontaani ja responsiivinen halu
Miksi halu välillä katoaa?
Jos huomaa, ettei seksiä tee enää mieli samalla tavalla kuin ennen, syytä alkaa helposti etsiä itsestään tai suhteestaan. Todellisuudessa halulle ei aina löydy yhtä selkeää selitystä. Joskus kyse on enemmän siitä, että elämässä on juuri nyt niin paljon muuta, ettei seksuaalisuudelle jää samanlaista tilaa kuin aikaisemmin.
Stressi ja väsymys ovat tästä hyviä esimerkkejä. Kun ajatukset ovat jatkuvasti seuraavassa hoidettavassa asiassa tai keho kaipaisi ennemmin unta kuin lisää tekemistä, seksi voi yksinkertaisesti pudota aika alas omalla kiinnostuslistalla. Se ei välttämättä tarkoita, että oma seksuaalisuus olisi kadonnut mihinkään. Voimavarat ovat vain sillä hetkellä muualla.
Myös se, millaiseksi seksi on omassa elämässä muodostunut, voi vaikuttaa haluun. Jos siihen alkaa liittyä paineita, odotuksia tai tunne siitä, että pitäisi päästä tiettyyn lopputulokseen, seksistä voi kadota juuri se tila, jossa uteliaisuus ja nautinto pääsevät syntymään. Sama voi tapahtua, jos omassa kehossa ei tunne oloaan hyväksi tai jos läheisyyteen liittyy asioita, joita ei ole saanut sanottua ääneen.
Välillä halun muuttumisen taustalla on jokin selkeä elämäntilanne, mutta aina sellaista ei löydy. Silloinkin omaa oloa voi tarkastella ilman, että siitä tarvitsee tehdä heti ongelmaa ratkaistavaksi. Milloin muutos alkoi? Tapahtuiko samoihin aikoihin jotain muuta? Kaipaanko seksiä itsessään vai ehkä enemmän kosketusta, läheisyyttä, omaa aikaa tai tunnetta siitä, että saan olla rauhassa? Näiden välillä on aika iso ero.
Keho vaikuttaa haluun
Kaikki halussa tapahtuvat muutokset eivät selity sillä, mitä elämässä tai ihmissuhteissa tapahtuu. Myös kehossa tapahtuu asioita, jotka voivat vaikuttaa seksuaaliseen haluun. Esimerkiksi sairaudet, kipu ja tietyt lääkkeet voivat vaikuttaa seksihaluun tai siihen, miltä seksi ylipäätään tuntuu.
Hormonien vaikutuksesta puhutaan paljon, mutta halua ei voi liittää vain yhden hormonin määrään. Esimerkiksi kuukautiskierron aikana oma halu voi tuntua erilaiselta eri aikoina, mutta kaikki eivät huomaa kierrolla olevan siihen selvää vaikutusta. Raskaus, synnytyksen jälkeinen aika ja vaihdevuodet voivat nekin muuttaa sekä halua että sitä, miltä oma keho tuntuu. Kokemus on silti hyvin yksilöllinen.
Jos seksi sattuu tai keho alkaa yhdistää tietynlaisen kosketuksen kipuun, sillä voi ymmärrettävästi olla vaikutusta myös haluun. Sama koskee sairauksia ja lääkityksiä. Esimerkiksi osa masennuslääkkeistä voi vaikuttaa seksuaaliseen haluun, kiihottumiseen tai orgasmin saamiseen. Lääkitystä ei kuitenkaan pidä muuttaa omin päin, vaan mahdollisista seksuaalisista haittavaikutuksista kannattaa puhua lääkärin kanssa.
Jos oma halu muuttuu nopeasti tai selvästi ilman, että itse keksii sille mitään syytä, kehon puolta ei siis kannata unohtaa. Varsinkin jos mukana on kipua, muita uusia oireita tai muutos alkoi uuden lääkityksen yhteydessä, asiasta on hyvä jutella terveydenhuollossa. Tarkoitus ei ole etsiä jokaiselle halun vaihtelulle lääketieteellistä selitystä, vaan muistaa, ettei seksuaalinen halu elä irrallaan muusta kehosta.
Entä jos kumppania haluaa eri tavalla?
Kumppania voi rakastaa, pitää viehättävänä ja nauttia hänen läheisyydestään, vaikka seksiä ei tekisi mieli samalla tavalla kuin suhteen alussa. Tämä voi tuntua hämmentävältä, koska rakkaus, läheisyys ja seksuaalinen halu niputetaan helposti yhteen. Jos yksi niistä muuttuu, mieleen voi tulla kysymys siitä, kertooko se jotain koko suhteesta.
Pitkässä suhteessa tuttuus tuo parhaimmillaan turvaa ja läheisyyttä, mutta samalla seksuaalinen halu voi muuttua. Alun uutuus ei pysy samanlaisena vuodesta toiseen, eikä tarvitsekaan. Se ei silti tarkoita, että halun pitäisi väistämättä hiipua pitkässä suhteessa. Joillekin tuttuus tekee seksistä parempaa, koska omista toiveista uskaltaa puhua vapaammin ja toisen kehon tuntee paremmin.
Välillä voi myös huomata kaipaavansa kumppanilta jotain aivan muuta kuin seksiä. Tekee mieli olla sylikkäin, nukkua lähekkäin, suudella tai saada kosketusta ilman, että tilanteen oletetaan johtavan mihinkään. Minusta tämä ero on tärkeä. Jos kaiken fyysisen läheisyyden ajatellaan olevan alku seksille, myös sellaisesta kosketuksesta voi alkaa vetäytyä, jota oikeastaan kaipaisi.
Toisaalta seksuaalista halua voi olla paljonkin, vaikka se ei juuri sillä hetkellä kohdistuisi kumppaniin samalla tavalla kuin ennen. Fantasiat, itsetyydytys ja kiinnostus seksiin voivat olla tallella. Silloin kysymys ei ehkä olekaan yleisestä haluttomuudesta, vaan siitä, mitä seksissä tai suhteessa juuri nyt kaipaa. Tätäkin voi tutkia ilman, että ensimmäinen johtopäätös on, että suhteessa täytyy olla jotain vialla.
Kun halua on eri määrä
Harvassa suhteessa molemmilla tekee mieli seksiä aina yhtä aikaa ja yhtä usein. Jos ero on pieni, sitä ei välttämättä edes huomaa. Hankalammaksi tilanne voi muuttua silloin, kun toinen kaipaa seksiä selvästi useammin ja asia alkaa toistua suhteessa: toinen tekee aloitteen, toinen kieltäytyy ja lopulta molemmat alkavat jo ennakoida, miten tilanne tulee menemään.
Minusta tässä on erityisen tärkeää, ettei kummastakaan tehdä ongelmaa. Kumppaneiden erilainen seksuaalinen halu on asia, jota kannattaa tarkastella yhteisenä tilanteena eikä vain enemmän tai vähemmän haluavan ongelmana. Molemmilla voi silti olla tilanteessa vaikeita tunteita. Torjutuksi tuleminen voi sattua, ja jatkuva tunne siitä, että pitäisi haluta enemmän, voi puolestaan tehdä seksistä entistä vähemmän houkuttelevaa.
Jos jokainen halaus, suudelma tai yhteinen ilta alkaa tuntua mahdolliselta seksialoitteelta, vähemmän haluava voi alkaa varoa myös sellaista läheisyyttä, jota oikeasti kaipaisi. Toiselle taas jatkuvat kieltäytymiset voivat alkaa näyttäytyä merkkinä siitä, ettei häntä enää haluta lainkaan. Siinä vaiheessa puhutaan helposti seksin määrästä, vaikka taustalla saattaa olla paljon muutakin: kaipuuta läheisyyteen, hyväksytyksi tulemiseen, omaan tilaan tai siihen, että toinen osoittaisi haluavansa juuri minua.
Siksi keskustelussa voi olla hyödyllisempää puhua siitä, mitä kumpikin kaipaa, kuin yrittää ratkaista, kuinka usein seksiä pitäisi olla. Myös omista rajoista pitää voida puhua ilman, että niitä joutuu perustelemaan. Seksuaaliset rajat voivat muuttua tilanteen ja oman olon mukana, ja suostumuksen täytyy olla olemassa joka kerta. Samalla suhteessa voi etsiä sellaisia tapoja olla lähellä, joissa kummankaan ei tarvitse arvailla, mihin kosketuksen odotetaan johtavan.
Voiko seksuaalista halua lisätä?
Kun oma halu vähenee, ensimmäinen ajatus voi olla, miten sen saisi takaisin. Netistä löytyy siihen jos jonkinlaista neuvoa, mutta itse lähtisin vähän eri suunnasta. Ennen keinojen etsimistä pysähtyisin miettimään, kaipaanko itse enemmän halua ja jos kaipaan, mitä oikeastaan kaipaan sen mukana. Enemmän seksiä, voimakkaampaa kiihottumista, omaa nautintoa, läheisyyttä vai ehkä sitä tunnetta, joka omaan seksuaalisuuteen joskus aikaisemmin liittyi?
Jos halulle haluaa tehdä enemmän tilaa, arjella on merkitystä. Väsyneenä tai jatkuvasti kuormittuneena ei välttämättä auta, että kalenteriin yrittää mahduttaa vielä yhden asian, joka pitäisi saada toimimaan. Joskus olennaisempaa voi olla lepo, oma aika tai mahdollisuus päästä hetkeksi pois kaikesta siitä, mitä pitäisi tehdä. Toiselle taas läheisyys, flirttailu tai rauhallinen kosketus voi olla juuri se asia, josta halu alkaa vähitellen herätä.
Myös seksin itsensä muuttamista kannattaa joskus miettiä. Jos tekeminen noudattaa aina samaa kaavaa tai mielessä on jo valmiiksi, mihin sen pitäisi johtaa, uteliaisuudelle ei välttämättä jää kovin paljon tilaa. Fantasioista puhuminen, uudenlainen kosketus tai jonkin uuden kokeileminen voi tuntua kiinnostavalta juuri siksi, ettei lopputulosta tarvitse tietää etukäteen. Uuden ei tarvitse tarkoittaa mitään suurta tai hurjaa. Joskus jo se, että tekee jotain eri tavalla kuin tavallisesti, muuttaa koko tilanteen tuntua.
Eikä halua tarvitse yrittää väkisin herättää. Jos kosketus ei tunnu hyvältä tai seksi ei kiinnosta, sitä ei tarvitse jatkaa siksi, että tarkoituksena oli saada halu takaisin. Minusta paljon lempeämpi lähtökohta on uteliaisuus: mikä tuntuu tällä hetkellä hyvältä, mikä ei ja tekeekö jotain mieli lisää? Halu saa löytyä, mutta sen ei tarvitse olla tehtävä, jossa pitäisi onnistua.
Oma halu voi löytyä yksinkin
Omaan haluun tutustumiseen ei tarvita kumppania. Itse asiassa yksin voi olla helpompi huomata, mistä itse pitää, kun ei tarvitse samalla miettiä toisen reaktioita, toiveita tai nautintoa. Voi käyttää juuri niin paljon aikaa kuin haluaa, vaihtaa mieltään kesken kaiken tai lopettaa kokonaan. Kukaan ei odota, että tilanteen pitäisi edetä johonkin tiettyyn suuntaan.
Itsetyydytyksessäkin voi silti helposti jämähtää tuttuun kaavaan. Jos tietää tarkalleen, millä tavalla orgasmin saa nopeasti, voi tulla tehtyä aina samalla tavalla. Siinä ei tietenkään ole mitään vikaa, mutta oman halun tutkimisen kannalta välillä voi olla kiinnostavaa hidastaa. Miltä erilainen kosketus tuntuu? Onko kehossa paikkoja, joiden koskettamista ei yleensä edes ajattele? Millaiset ajatukset tai fantasiat saavat aikaan sen, että tekee mieli jatkaa?
Jos haluat tutkia tätä rauhassa enemmän, itsetyydytys ja omaan nautintoon tutustuminen voi auttaa huomaamaan, millainen kosketus itseä oikeasti kiinnostaa. Välillä voi myös kokeilla jättää tutun orgasmiin johtavan kaavan sivuun ja tehdä jotain ihan muuta. Silloin voi huomata paremmin, millainen kosketus tuntuu hyvältä ja mitä oikeastaan tekee mieli jatkaa.
Myös seksilelu voi tuoda tutkimiseen uuden tuntemuksen tai tavan koskettaa itseään, mutta sitä ei tarvita oman halun löytämiseen. Lelukaan ei itsessään synnytä halua. Se voi kuitenkin antaa jotain uutta silloin, kun uteliaisuutta jo on ja tekee mieli selvittää, mistä itse voisi nauttia.
Halu ja orgasmi ovat eri asioita
Halu ja orgasmi kulkevat seksissä usein rinnakkain, joten niitä on helppo ajatella saman asian eri vaiheina. Ne eivät kuitenkaan kulje aina käsi kädessä. Seksiä voi tehdä kovasti mieli ilman orgasmia, eikä orgasmin saaminen puolestaan kerro suoraan siitä, kuinka paljon seksiä haluaa.
Tällä erolla on merkitystä varsinkin silloin, jos oman halun muuttumista alkaa arvioida sen perusteella, saako edelleen orgasmin. Jos orgasmin saa esimerkiksi itsetyydytyksessä mutta seksi ei muuten juuri kiinnosta, siinä ei ole mitään ristiriitaista. Samoin orgasmin saaminen voi vaikeutua, vaikka seksiä tekisi mieli aivan yhtä paljon kuin ennen.
Orgasmiin vaikuttavat esimerkiksi kiihottuminen, sopiva stimulaatio, oma mielentila, lääkitys ja se, pystyykö tilanteessa keskittymään siihen, mikä tuntuu hyvältä. Jos ajatukset harhailevat tai orgasmin saamisesta tulee suoritus, keho ei välttämättä reagoi samalla tavalla kuin tilanteessa, jossa mitään tiettyä lopputulosta ei odoteta.
Minusta orgasmista tulee helposti myös jonkinlainen onnistuneen seksin mittari. Jos sitä odottaa joka kerta, voi jäädä vähemmälle huomiolle, oliko seksi muuten nautinnollista ja tekikö juuri niitä asioita, joita sillä hetkellä halusi. Seksuaalisen halun kannalta paljon kiinnostavampaa on se, tekeekö mieli kosketusta, seksiä tai muuta eroottista läheisyyttä kuin se, päättyykö tilanne orgasmiin.
Milloin haluttomuuteen kannattaa hakea apua?
Haluttomuuteen ei tarvitse hakea apua vain siksi, että seksiä tekee mieli harvemmin kuin joskus aikaisemmin tai harvemmin kuin kumppanilla. Jos oma tilanne tuntuu itsestä hyvältä, vähäinenkään seksuaalinen halu ei itsessään ole ongelma. Apua kannattaa miettiä silloin, kun halun muuttuminen häiritsee itseä, aiheuttaa huolta tai vaikuttaa omaan hyvinvointiin tai ihmissuhteisiin tavalla, johon kaipaisi muutosta.
Se, mistä apua kannattaa hakea, riippuu vähän siitä, mikä omassa tilanteessa mietityttää. Jos halun muuttumiseen liittyy kehollisia oireita tai epäilee taustalla olevan terveydellisen syyn, asiasta kannattaa keskustella terveydenhuollossa. Jos taas mielessä pyörivät enemmän seksiin liittyvät paineet, omat toiveet, rajat tai se, mitä suhteessa tapahtuu, seksuaalineuvojan tai seksuaaliterapeutin kanssa keskusteleminen voi olla hyödyllisempää.
Avun hakemisen tavoitteena ei myöskään tarvitse olla se, että seksihalu palautetaan johonkin entiseen lukemaan. Ehkä haluaa ymmärtää, miksi oma halu on muuttunut. Ehkä haluaa löytää tavan puhua asiasta kumppanin kanssa tai selvittää, miksi seksiin on alkanut liittyä paineita. Joskus jo se, että saa omalle kokemukselleen sanoja, voi auttaa hahmottamaan, mitä itse tilanteelta toivoo.
Minusta hyvä kysymys avun hakemista miettiessä on lopulta aika yksinkertainen: haittaako tämä minua? Jos vastaus on kyllä, asiaa ei tarvitse vähätellä riippumatta siitä, kuinka paljon tai vähän seksiä tekee mieli.
Usein kysyttyä seksuaalisesta halusta
Onko normaalia, ettei seksiä tee mieli?
On. Seksuaalisen halun määrä vaihtelee paljon, eikä ole olemassa yhtä oikeaa määrää sille, kuinka usein seksiä pitäisi haluta.
Miksi seksuaalinen halu katoaa?
Seksuaalinen halu voi vähentyä monesta syystä, eikä taustalla aina ole yhtä selkeää tekijää. Jos muutos mietityttää, olennaisempaa on tarkastella omaa tilannetta kokonaisuutena kuin yrittää löytää haluttomuudelle yhtä selitystä.
Voiko seksuaalista halua lisätä?
Joskus voi, mutta halua ei voi käskeä ilmestymään. Ensin kannattaa miettiä, haluaako itse tilanteeseen muutosta ja mitä oikeastaan kaipaa enemmän.
Voiko kumppania rakastaa, vaikka ei halua seksiä?
Voi. Rakkaus ja seksuaalinen halu eivät ole sama asia, joten halun vähentyminen ei itsessään tarkoita tunteiden katoamista.
Mitä responsiivinen halu tarkoittaa?
Responsiivinen halu tarkoittaa halua, joka herää vähitellen esimerkiksi miellyttävän läheisyyden, kosketuksen tai fantasian myötä. Halu ei siis aina ole olemassa valmiiksi ennen tilanteen alkamista.
Milloin haluttomuuteen kannattaa hakea apua?
Apua kannattaa hakea silloin, kun halun muuttuminen häiritsee sinua itseäsi tai vaikuttaa hyvinvointiisi tavalla, johon kaipaat muutosta.